Tampere.html

Tampere Tammerfors

vaakuna	sijainti
www.tampere.fi
Sijainti	61°29′53″N, 23°45′39″E
Lääni	Länsi-Suomen lääni
Maakunta	Pirkanmaan maakunta
Seutukunta	Tampereen seutukunta
Perustettu	1779
Kuntaliitokset	Tampereen alueliitokset Messukylä (1947) Aitolahti (1966) Teisko (1972)
Pinta-ala	687,98 km² 175. suurin 1.1.2008 ^[1]
– maa	523,42 km²
– sisävesi	164,56 km²
Väkiluku	209 236 kolmanneksi suurin 31.10.2008 ^[2]
– väestötiheys	399,7 as/km² (31.10.2008)
Demografiatiedot	2007 ^[3]
– 0–14-v.	14 %
– 15–64-v.	70,5 %
– yli 64-v.	15,5 %
Kunnallisvero	18,00 371. suurin 2008 ^[4]
Kunnanjohtaja	pormestari Timo P. Nieminen

Tammerkosken kansallismaisemaa

Tampere (ruots. Tammerfors), on kaupunki Pirkanmaalla, Länsi-Suomen läänissä. Tampereen kaupunki on Pirkanmaan maakunnan keskus, ja se on Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki. Koko Tampereen kunnan alueella oli 2008-10-31 31. lokakuuta 2008 209 236 henkilöä,^[2] ja koko Pirkanmaalla noin 470 000 asukasta. Tampereen pinta-ala on maanmittauslaitoksen 2008-01-01 1. tammikuuta 2008 tehtyjen mittausten mukaan 687,98 km², josta 523,42 km² on maata ja loput 164,56 km² sisävesialueita.^[1] Tampereen kaupunkiseudun (ns. Suur-Tampere) muodostavat Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi. Seudulla on yhteensä yli 340 000 asukasta ja se on pääkaupunkiseudun jälkeen Suomen toiseksi suurin väestökeskittymä. Tampereen naapurikuntia ovat myös Kuru ja Ruovesi.

Tampereen kaupunki sijaitsee järvi- ja harjualueella kahden suuren järven välisellä kannaksella. Kannaksen pohjoispuolella on Näsijärvi ja eteläpuolella Pyhäjärvi. Näsijärven vedet kulkeutuvat Tampereen keskustan halki virtaavaa Tammerkoskea pitkin Pyhäjärveen. Tammerkosken putouskorkeus on 18 metriä. Sen rannoilla näkyvät punatiiliset tehdasrakennukset kertovat Tampereen teollisuushistoriasta. Tampere onkin historiallisesti Suomen ensimmäinen ja nykyään Helsingin jälkeen maan toiseksi suurin teollisuuskaupunki. Tammerkosken koskimaisema on nimetty yhdeksi Suomen kansallismaisemista.

Kuntaliiton 2000-luvun alussa tekemässä kaupunkien pahoinvointitutkimuksessa Tampereella todettiin ilmenevän kokoonsa nähden vähän sosiaalista pahoinvointia.^[5]

Taloustutkimuksen suorittamissa tutkimuksissa Tampere on 2000-luvulla toistuvasti sijoittunut ensimmäiseksi ihmisten muuttohalukkuutta kysyttäessä.^[6]

muokkaa Historia

Tampereen seudun asutushistoria keskittyy Messukylän ja Pirkkalan pitäjiin, joiden yksittäisiä taloja sijaitsi kaupungin myöhemmällä alueella jo keskiajalla. Ennen kaupungin perustamista Pispalan alueella oli toiminut vuosisatoja markkinapaikka, jossa kauppaa kävivät erityisesti turkulaiset porvarit.^lähde? Kaupungin perustamisen aikoihin maanomistus alkoi keskittyä. Sysäyksen kaupungin perustamiselle antoivat Tammerkosken kartanon taloudelliset ongelmat, jotka antoivat kruunulle tilaisuuden hankkia edullisesti Tammerkosken länsirannan uuden kaupungin paikaksi. Kaupungin itärajaksi muodostui Tammerkosken länsiranta ja länsirajaksi nykyisten Pyynikin puistoalueen ja Pispalan kaupunginosan välinen raja. Kaupungin itänaapurina oli Hatanpään kartano, joka hallitsi Messukylän pitäjän länsiosia.

Tampereen kaupunki rakennettiin Tammerkosken länsirannalle. Itärannalle asutus syntyi vasta 1800-luvun puolenvälin tienoilla.

muokkaa Alkutaival

Kustaa III perusti Tampereen 1. lokakuuta 1779 Hämeeseen, Tammerkosken länsirannalle, Tammerkosken kartanon maille. Uudesta kaupungista pyrittiin tekemään elinkeinovapauden laboratorio määräämällä, että kaupungissa saisi harjoittaa vapaasti ammatteja. Kaupunki sai myös vapaakaupunkiaseman, mikä merkitsi, että kaupunkiin sai tuoda ja viedä tavaraa ulkomailta ja Venäjältä ilman tullia. Lisäksi määrättiin, että kaupungin asukkailla oli oikeus tunnustaa mitä tahansa kristillistä uskoa. Ensimmäiseen yksinkertaiseen ruutuasemakaavaan merkittiinkin toiveikkaasti paikka neljälle eri tunnustuskunnan kirkolle.

Tampereen pääkatuna oli aluksi Kauppakatu. Tärkeä markkinapaikka oli alusta lähtien Kauppatori, nykyinen Keskustori. Kaupungissa oli alkuvaiheessa 300 asukasta ja asukasluku kasvoi hitaasti. Kaupungin suurena ongelmana oli se, että sisämaan kulkuyhteydet olivat kehnot. Vaikka ajan merkantilistisessa hengessä yritettiinkin antaa määräyksiä siitä, minkä alueen talonpoikien olisi tehtävä kauppansa Tampereella, talonpojat kävivät usein myös muualla. Tamperelainen porvari, joka osti tavaraa talonpojilta, joutui kuljetuttamaan tavaransa edelleen rannikkokaupunkeihin, joten talonpoikien oli usein kätevämpää asioida suoraan rannikkokaupungeissa. Suomenselän talonpoikien oli usein kannattavinta kuljettaa tavaransa Pohjanmaan rannikkokaupunkeihin. Toisaalta Tampereen eteläpuolen talonpojat veivät tavaransa mieluiten suoraan Turkuun. Ennen Suomen sotaa tutkittiin mahdollisuuksia perata Kokemäenjoki laivaliikenteelle sopivaksi, mutta konkreettisiin töihin ei ryhdytty.

muokkaa Teollistuminen

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

James Finlayson (1771–1852)

Tampereen ensimmäinen teollisuuslaitos oli kruununpolttimo, joka perustettiin jo ennen kaupungin syntyä toteuttamaan Kustaa III:n alkoholipolitiikkaa. Kun talonpoikien kotipoltto Suomen sodan jälkeen taas sallittiin, polttimon rakennukset jäivät vajaakäyttöisiksi. Vuonna 1819 keisari Aleksanteri I tutustui Suomen-kiertomatkallaan myös Tampereen kaupunkiin ja havaitsi kosken vesivoiman tarjoamat mahdollisuudet teollisuuden kehittämiselle. Tampereen vapaakaupunkiasemaa jatkettiin tämän mahdollistamiseksi. Skottilainen, tuolloin Pietarissa työskennellyt insinööri James Finlayson perusti Tampereelle vuonna 1820 tehtaan, jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli tuottaa kehruukoneita Suomeen muodostettavaa tekstiiliteollisuutta varten. Tehdas sai suuren maa-alueen kaupungin pohjoislaidalta entisen kruunupolttimon alueelta. Koska tekstiiliteollisuutta ei ilmaantunut Suomeen, Finlaysonin tehtaan oli keskityttävä tuottamaan puuvillalankaa. Laajamittaisesta valtiontuesta huolimatta Finlaysonin tehdas pysyi kannattamattomana, ja kaatui vuonna 1836 pietarilaisen yrittäjäryhmän syliin. Ryhmä alkoikin kehittää tehdasta tarmokkaasti. Vesivoimaa alettiin hyödyntää entistä paljon tehokkaammin ja tehdas alkoi kasvaa. Teollisuuslaitoksen päärakennukseksi rakennettiin Kuusivooninkinen, joka oli vuosia Suomen korkein rakennus. 1950-luvulle tultaessa Finlayson oli Pohjoismaiden suurin teollisuuslaitos.^lähde?

Tammerkoski vuonna 1847. Kuusivooninkinen hallitsee maisemaa

Muu teollisuus alkoi saapua Tampereelle 1840-luvulla, jolloin Messukylän puoleiselle koskenrannalle perustettiin Teiskon järvimalmia hyödyntänyt rautamasuuni. Tästä teollisuuslaitoksesta kehittyi myöhemmin Tampereen puuvillatehdas- ja konepajaosakeyhtiö, Tampella. Paperiteollisuutta edusti Frenckellin paperitehdas, joka rakennettiin Kauppatorin (myöh. Keskustori) ja Finlaysonin tehtaan väliin. Kauppatorin eteläpuolelle rakennettiin puolestaan Kattohuopatehdas (myöh. TAKO) ja Liljeroosin kehräämö. Kosken itärannalle syntyi nykyisen Koskikeskuksen alueelle Verkatehdas. Kaikki tehtaat saivat käyttövoimansa koskesta, jonka vesi kerättiin kosken rannoilla olleisiin ruuhiin. Ruuhista luovuttiin 1930-luvulla, jolloin rakennettiin keski- ja alakoskiin voimalaitokset.

Kaupungin alue kasvoi 1800-luvun loppupuoliskolla itään päin. Vuonna 1877 kaupunkiin liitettiin kosken itäranta, Kyttälä, jonne edellisenä vuonna oli rakennettu Tampereen rautatieasema, alun perin siis kaupungin ulkopuolelle. Ennen liitosta tämä alue oli kuulunut jopa eri lääniin kuin itse kaupunki, sillä Tammerkoski ja Näsijärvi olivat vanhastaan olleet rajana Hämeen läänin ja Turun ja Porin läänin välillä. Kuitenkin sinne, Hatanpään kartanon maille Kyttälään (nykyisen ydinkeskustan itäosa) oli syntynyt työväestön asuttama esikaupunki, jonka rakennuskanta oli erittäin heikkoa. Kaupunginosan maat siirtyivät alueliitoksen yhteydessä kaupungin omistukseen. Tämän seurauksena kaupunki vaati talojen omistajia korjaamaan talonsa uuden asemakaavan mukaisiksi. Ne, jotka eivät tähän kyenneet, joutuivat muuttamaan Armonkallioon tai Pispalaan, joka kuului Pirkkalan kuntaan. Myöhemmin kaupunki osti Hatanpään kartanolta myös Viinikan ja lopulta koko kartanon alueen.

Työpäivä päättyy Tampellassa vuonna 1909

Tampere oli 1900-luvun alkuun tultaessa Suomen tärkein teollisuuskaupunki,^lähde? jota leimasi työväestö. Väkiluku kasvoi nopeasti: vuonna 1900 kaupungissa oli 34 000 asukasta, vuonna 1910 44 000. Kaupungin ympärille oli syntynyt lukuisia esikaupunkeja. Näistä tärkeimpiä olivat Viinikka ja Pispala. Erityisesti esikaupungeissa työväestön elinolot olivat heikot.

Työväestön suuren määrän vuoksi Tampereelle syntyi 1800-luvun lopulta alkaen elinvoimainen työväenliike. Suurlakko vuonna 1905 pysäytti kaupungin lähes täydellisesti ja oli osana työväenliikkeen radikalisoitumista. Osaltaan kehitystä vauhditti varallisuusperustainen äänioikeus, jonka vuoksi kaupungin kunnallispolitiikkaa hallitsivat suurimmat teollisuusmiehet ja kauppiaat. Ensimmäinen maailmansota toi aluksi kaupunkiin hyvinvointia, sillä sota aiheutti talouden korkeasuhdanteen, mutta maaliskuun vallankumous vuonna 1917 katkaisi kauppasuhteet Venäjälle. Suomi oli riippuvainen idänkaupasta erityisesti ruokahuoltonsa osalta, mikä aiheutti erityisesti kaupungeissa ruokapulan. Maan julistautuminen itsenäiseksi ei ratkaissut taloudellisia ongelmia. Sen sijaan kesän ja syksyn 1917 tapahtumat erinäisine välikohtauksineen synnyttivät väestöryhmien välille syvän epäluulon.

muokkaa Itsenäisyyden aika

Tammelan kaupunginosaa taistelujen jäljiltä

Suomen sisällissodan alkaessa tammikuun 1918 lopulla punaiset ottivat vallan haltuunsa Tampereella. Valkoisten kannattajien yrittäessä poistua kaupungista syntyi Suinulassa välikohtaus, jossa turkulainen punakaartiyksikkö ampui useita aseettomia valkoisia vankeja. Vaikka tapahtuma oli sinänsä vähäinen verrattuna kummankin puolen myöhemmin suorittamiin raakuuksiin, se vaikutti henkiseen ilmastoon ja loi ennakkotapauksen vankien oikeudettomalle surmaamiselle.

Kaupungin punakaartit osallistuivat sisällissodan alkuvaiheessa taisteluihin Vilppulan suunnalla, josta valkoiset karkottivat nämä maaliskuun alkupuolella. Maaliskuun lopussa Tampere joutui valkoisten saartamaksi sekä itä- että länsipuolelta. Koska länsipuolella oli vahva venäläisten rakentama linnoitusketju, valkoisten hyökkäys tapahtui itäpuolelta. Verisimmät taistelut käytiin Messukylässä, Kalevankankaalla (jonka taistelussa kaatui myös vapaaehtoisena valkoisten puolella taistellut, Ruotsin entisen pääministerin Olof Palmen samanniminen setä) ja keskustassa. Taisteluiden jälkeen noin 11 000 hengissä säilynyttä punaista kerättiin Kauppatorille (nyk. Keskustori) ja vietiin vankileireille ja Tammisaaren vankilaan.

Sodan jälkeen kunnallinen äänioikeus muutettiin yleiseksi ja yhtäläiseksi, minkä seurauksena Tampereen kaupunginvaltuustoon muodostui sosiaalidemokraattinen enemmistö. Kaupunki kasvoi ja laajeni nopeasti. Samalla kehitettiin infrastruktuuria rakentamalla Hämeensilta ja rautatieaseman ali kulkeva tunneli. Sotien välisenä aikana perustettiin myös Nekalan, Härmälän ja Petsamon esikaupungit, joilla pyrittiin lievittämään työväestön asuntopulaa. Itäosa siihenastisesta Pohjois-Pirkkalasta, muun muassa Pispala, liitettiin Tampereeseen vuonna 1938; kunnan jäljelle jäänyt osa muutettiin samalla Nokian kauppalaksi. 1930-luvun lopulla muodostunutta kansallista yhteisymmärrystä kuvasti se, ettei kaupungin työväestövaltaisuus estänyt Valtion lentokonetehtaan perustamista Tampereelle. Toisaalta teollisuuden rakennemuutoksen ensimmäisenä merkkinä Frenckellin vanhanaikaiseksi jäänyt paperitehdas meni konkurssiin jo vuonna 1932.

Toisen maailmansodan aikana Tampere oli sotateollisuuden merkittävä keskus. Erityisen tärkeätä osaa näytteli Tampellan tehdas, joka valmisti ja huolsi sodan aikana kranaatinheittimiä ja tykkejä. Tekstiilitehtaat valmistivat pääasiassa univormuja kulutustarvikkeiden jäädessä vähemmälle. Korvikemateriaalien käyttö oli yleistä; Sarvis Oy perustettiin tuottamaan nappeja puolisynteettisestä muovista. Talvisodan aikana vihollinen pommitti Tamperetta melko voimakkaasti, mutta tuhot jäivät verrattain vähäisiksi. Talvisodassa tamperelaisia kuoli pommitusten uhreina 14, jatkosodassa pommituksia ei sattunut. Osaltaan tähän vaikutti se, että sisämaassa sijaitseva Tampere oli suurimman osan jatkosodan ajasta varsin kaukana neuvostoilmavoimien tukikohdista. Tampereen miehet taistelivat talvisodan aikana pääasiassa Jalkaväkirykmentti 16:ssa ja jatkosodassa JR 60:ssä ja 24. Viestipataljoonassa.

Aarre Simonen pitämässä vaalipuhetta Pyynikin kentällä vuonna 1951

Sodan jälkeen Tampere kehittyi olennaisesti sotien välisen ajan trendejä seuraten. Sotakorvaustuotteiden valmistaminen paisutti kaupungin metalliteollisuutta, jonka tärkeimmät edustajat olivat Lokomo ja Tampella. Oman värinsä kaupungin elämään antoi kommunistien toiminnan laillistaminen, mikä jakoi työväestön kahtia. Kaupungin poliittisessa elämässä Kokoomuksen ja SDP:n välinen yhteistyö – ns. aseveliakseli – piti kuitenkin muut puolueet vähämerkityksisinä. Kaupungin ilmettä leimasi voimakas rakentaminen, joka on johtanut nykyiseen kaupunkikuvaan.

Vanhan teollisuuskaupungin muutosprosessi tärkeäksi kasvukeskukseksi alkoi 1950-luvun lopulla, kun Yhteiskunnallinen korkeakoulu siirtyi kaupunkiin ja muutti nimensä Tampereen yliopistoksi. Vuonna 1965 Tampereelle perustettiin Teknillisen korkeakoulun filiaali, joka vuonna 1972 itsenäistyi Tampereen teknilliseksi korkeakouluksi, myöhemmäksi Tampereen teknilliseksi yliopistoksi. Paikallinen teknillinen seura aloitti myös televisiotoiminnan, jonka Yleisradio sittemmin osti. Tästä sai alkunsa Tampereen Tohlopissa toimiva TV2.

Finlayson nykyisin

Tampereen teollisuutta kohtasi 1990-luvun vaihteessa voimakas rakennemuutos. Erityisesti Tampellan ja Tampereen tekstiiliteollisuuden tuotanto oli painottuneet voimakkaasti bilateraaliseen kauppaan Neuvostoliiton kanssa, joka maan romahtaessa lakkasi. Äkillisen muutoksen seurauksena Finlayson ja Suomen trikoo supistivat voimakkaasti toimintaansa. Tampella meni puolestaan konkurssiin. Jo aiemmin 1980-luvulla Verkatehdas oli lopettanut toimintansa. Muutoksen seurauksena kaupungin keskustaan jäi valtava määrä tyhjää teollisuustilaa, joka on 2000-luvun alkupuolella saatu hiljalleen muuhun käyttöön. Nykyään Tampereen kaupunkikuvaa leimaa ennen kaikkea tietotekniikan alan yritystoiminta, josta merkittävimpänä voidaan mainita Nokian Tampereen tutkimus- ja tuotekehitysyksiköt.

muokkaa Politiikka

Puolue	Paikat (2004)	Paikat (2008)
Kokoomus	19	18
SDP	18	15
Vihreät	8	11
Vasemmistoliitto	8	8
Perussuomalaiset		4
Keskusta	3	4
Kristillisdemokraatit	3	3
Sitoutumattomat	6	2
SKP	1	1
RKP	1	1

Vuoden 2007 alusta Tampere siirtyi uuden kuntalain sallimaan malliin, jossa kaupunkia johtavat pormestari ja neljä apulaispormestaria. Pormestari ei ole virkasuhteessa kuntaan vaan hän on luottamushenkilö. Pormestari toimii kunnanhallituksen puheenjohtajana ja johtaa kunnan toimintaa. Ensimmäisen kaksivuotiskauden ajan pormestarina toimii Kokoomusta edustava Timo P. Nieminen. Valtuusto voi erottaa pormestarin kesken kauden, jos hän ei nauti valtuuston luottamusta.

Tampereen kaupunginvaltuustossa on 67 jäsentä. Sen puheenjohtajana toimi Pekka Paavola (tamp.sit) vuoteen 2008 asti. Paavola nousi valtuuston johtoon ryhmä 20:n (vihreät, keskusta, kristilliset, sitoutumattomat) ehdokkaana kokoomuksen tuella.^[7]

Tampereella myös lapset pääsevät mukaan päätöksentekoon. Tampereella Annalan koulussa aloitettiin ensimmäisenä^lähde? Suomessa luotto-oppilastoiminta. Sittemmin nimi on vaihtunut oppilaskunnan hallitukseksi. Tampereella jokaisessa peruskoulussa on nykyään oppilaskunnan hallitus. Myös Suomen ensimmäinen Lasten parlamentti perustettiin Tampereelle vuonna 2005

muokkaa Kaupunginjohtajat

Kaupunginjohtaja	Toimikausi
Kaarle Nordlund	1929–1943
Sulo Typpö	1943–1957
Erkki Lindfors	1957–1969
Pekka Paavola	1969–1985
Jarmo Rantanen	1985–2007
Timo P. Nieminen	2007–

muokkaa Koulutus

Tampereella on

38 ala-astetta
8 yhteiskoulua
20 yläastetta
4 erityiskoulua
17 ammatillista oppilaitosta
14 lukiota
3 ammattikorkeakoulua (Pirkanmaan ammattikorkeakoulu, Poliisiammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu)
2 yliopistoa (Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto)
Tampereen kesäyliopisto
Tampereen konservatorio

muokkaa Maantiede

Tampereen Keskustori

Tampereen Keskustorin Vanhan kirkon tapulin koordinaatit ovat 61° 29" 54' pohjoista leveyttä ja 23° 45" 42' itäistä pituutta. Pohjoisimmat koordinaatit ovat 61° 50" 12' pohjoista leveyttä ja 23° 51" 20' itäistä pituutta, eteläisimmät 61° 25" 39' ja 23° 53" 25', itäisimmät 61° 37" 38' ja 24° 07" 07', läntisimmät 61° 32" 00' ja 23° 32" 32'. Tampereen kokonaispinta-ala on 687,9 km², josta maata on 523,4 km² ja vettä 164,5 km². Tampereen pinta-alasta 19,3 % (100,4 km²) on asemakaavoitettu. Järviä ja lampia on lähes 200. Niistä yli 10 hehtaarin järviä on 50.

Tampereen liikenteellinen keskipiste sijaitsee Kalevassa, Itsenäisyydenkadun, Teiskontien ja Kalevan puistotien risteyksessä. Maantieteellinen keskipiste sijaitsee Kämmenniemessä, Käälahden perukassa. Tampereen läntisin kaupunginosa on Kalkku.

Pisin katu on Hervannan valtaväylä, jonka pituus on 7,8 kilometriä. Toisena on Lempääläntie ja Aitolahdentie (6 km). Lyhin katu on 23,47 metriä pitkä Helenankuja, jonka varrella olevan talon seinään ruuvattiin asiasta kertova muistolaatta vuonna 1996.^[8] Silloista pisin on Lakalaivassa sijaitseva Postitorven Risteyssilta 386 metrillään. Toisena ja kolmantena ovat Lakalaivassa sijaitseva Rotatorin Risteyssilta (299 m) ja Arranmaan Ratasilta Peltolammilla 291 metriä.

Tampereen keskusta-alue sekä Pyynikin ja Pispalan kaupunginosat myöten sijaitsevat Pyhäjärven ja Näsijärven välisellä kannaksella. Näsijärven korkeus meren pinnasta on 95 metriä ja Pyhäjärven 77 metriä. Näsijärveä ja Pyhäjärveä yhdistää Näsijärvestä lähtevä ja Tampereen keskustan halki virtaava valjastettu Tammerkoski, jonka putouskorkeus on 18 metriä. Kaupungin sijainti vesivoimaa tuottavan kosken partaalla kahden pitkän vesistöreitin välissä oli eräs tärkeimmistä virikkeistä sen perustamiseen 1770-luvulla. Raakavedestään Tampere ottaa 73 % kirkasvetisestä Roineesta ja loput neljältä pohjavedenottamolta, jotka sijaitsevat Messukylässä, Hyhkyssä, Julkujärvellä ja Pinsiössä. Tampereella on viisi vesitornia ja yksi maan sisälle rakennettu vesisäiliö, joka on kaupungin vanhin veden varastointiin tarkoitettu säiliö, ja valmistui vuonna 1898. Vanhin vesitorni on Kaupin vanha vesitorni, joka valmistui vuonna 1928. Sen viereen rakennettiin 1970-luvun alussa suurempi Kaupin uusi vesitorni, joka on vesimäärältään kaupungin suurin: 10,000 m³. Muut vesitornit ovat Hervannan vesitorni, Peltolammin vesitorni ja Tesoman vesitorni.

Tampere on paitsi järvien myös harjujen kaupunki. Tampereella ovat muun muassa Pispalan, Pyynikin ja Kalevan soraharjut. Nämä harjut kuuluvat 200 kilometriä pitkään harjujaksoon, joka alkaa Salpausselältä ja jatkuu kaakkois-luoteissuunnassa Kankaanpäähän asti. Paarlahti on samansuuntainen Näsijärven lahti, joka on nimitetty Suomen ainoaksi vuonoksi.

Tampereella on 11 luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua aluetta. Näiden alueiden yhteispinta-ala on 238 hehtaaria. Teiskon Vattulan luonnonsuojelualue on Tampereen suurin. Sen pinta-ala on 61 hehtaaria. Uusin luonnonsuojelualue on Vaakkolammin-Likokallion luonnonsuojelualue, joka sijaitsee Kaarilassa ja Epilässä. Se perustettiin 28.12.2005. Tampereen tunnuslaji on linnuista västäräkki, eläimistä tummaverkkoperhonen ja kasveista orvokki.

Vuonna 2006 Tampereella mitattu ylin lämpötila oli +31,4 °C (7. heinäkuuta kello 16.05) ja alin -27,4 °C (5. helmikuuta kello 8.33).

muokkaa Kallioperä

Tampereen kallioperä muodostuu kiilleliuskeesta ja migmatiitista. Maakuntakivi taas on maailmalla harvinainen, mutta Pirkanmaalla yleisesti esiintyvä pallograniitti. Tampereen maaperä on moreenia ja kalliota sekä harjuissa ja reunamuodostumissa on soraa ja hiekkaa. Tampereen rakennuskiviesiintymät ovat monipuoliset. Perinteisen graniitin lisäksi löytyy runsaasti muun muassa kvartsidioriittia, tonaliittia, kiilleliusketta ja kiillegneissiä.

muokkaa Vesistöt

Näsijärvi talvella, taustalla Näsinneula.

Näsijärvi on Pirkanmaan suuri keskusjärvi. Se on pituudeltaan 44 km, leveydeltään 5–7 km, syvin kohta noin 70 metriä ja pinta-alaltaan se on 265 km². Järven rantaviiva on rikkonainen; mantereelle työntyy syviä lahtia, joiden väliin jää pitkiä niemiä. Komein tällainen lahti on Koljonselältä mantereelle pistävä Pengonpohja, joka on liki 8 km pitkä. Näsijärvi laskee vetensä Tammerkosken ja Pyhäjärven kautta Kokemäenjokeen, josta vesi jatkaa Selkämereen. Korkeuseroltaan Näsijärven vesistö jakautuu kahteen osaan, sillä Näsijärven pohjoispäässä olevalla Muroleen kanavalla on yhden metrin korkuinen sulutus latvavesien ollessa 96 metriä merenpinnan yläpuolella.

Tampereen eteläpuolella sijaitseva Pyhäjärvi on pinta-alaltaan 124 km² ja syvin kohta on 46 metriä. Järvi kuuluu Kokemäenjoen vesistöön ja se on vesistön keskusjärvi. Pyhäjärveen laskee vettä Näsijärvestä Tammerkosken kautta sekä Vanajavedeltä. Pyhäjärvestä vesi taas laskee Nokianvirran kautta Kuloveteen ja sieltä Kokemäenjoen kautta Pohjanlahteen.

Pyhäjärven ja Näsijärven yhdistää Tammerkoski, joka virtaa Tampereen läpi padottuna. Kosken pudotuskorkeus on lähes 19 metriä. Itse Tampereen nimi pohjautuu Tammerkoskeen.

muokkaa Suot ja metsät

Tampereen suot lukeutuvat niin sanotusti viettokeitaisiin. Nämä viettokeitaat eli ekstentriset kermikeitaat ja rahkakeitaat ovat kaltevalle alustalle syntyneitä, yhteen suuntaan viistoja soita, joiden pienmuotoja ovat kaltevuutta vastaan kohtisuorassa sijaitsevat mätäsjonot, kermit sekä niiden kuljut. Viettokeitaat saavat ravinteensa pääosin sadevedestä. Viettokeitaista hyvin harvat ovat suojeltuja. Ne ovat Suomessa yleisiä Itä- ja Keski-Suomen vaihtelevan, pienipiirteisen kallioperätopografian alueella, mutta niitä sijaitsee myös muualla Etelä-Suomessa. Viettokeitaiden kasvillisuus on suhteellisen monipuolista. Siellä viihtyy esimerkiksi lakka, karpalo sekä suokukka.

Pirkanmaalla luonnontilaisten soiden osuus kokonaissuopinta-alasta on 25–30 %, kun taas suojeltujen soiden osuus on vain 3,1–5 %.

Tampereen suoalueisiin lukeutuvat muun muassa Tohlopin suo sekä Peräjoen suot. Tohlopin harvinainen suoalue kärsii rantojen ja kävelyteiden rakentamisesta, kun taas Peräjoen soista 5 hehtaaria kuuluu Pirkanmaan soidensuojeluohjelmaan sen arvokkaan suokasvillisuuden takia. Vuonna 2006 Peräjoen alue rauhoitettiin maanomistajan aloitteesta.

Pirkanmaan soidenkäytöstä turvemaapeltoja on 4 % ja turvetuotantoa yhden prosentin verran. Turvetta käytetään muun muassa energianlähteenä sekä tekstiilien raaka-aineena. Soita on metsäojitettu 57 % ja ojittamatta 14 %. Ojittamattomista soista puolet on kasvullista metsämaata ja ne ovat pääosin metsätalouskäytössä. Suojelualueet- ja ohjelmat vievät soiden käytöstä 4 %. Osa niistä on kuitenkin ojitettuja. 20 % on lakannut olemasta suota, kuten metsäojitetut suot ja turvepellot, joiden suokasvullisuus on kadonnut ja turvekerros huvennut, taikka rakentamisen alle jääneet suot.

Pyynikinharjua

Tampere kuuluu havumetsävyöhykkeen eteläboreaaliseen alueeseen, eli suomalaisittain vaahtera- ja lehmusvyöhykkeeseen.

Tampereen kuivat kangasmetsät ovat muuttumassa lehdoiksi. Näin on käymässä esimerkiksi Kalevankankaalla ja Pyynikillä. Alueiden entiset jäkälää ja puolukkaa kasvavat harjumänniköt ovat vuosikymmenten aikana muuntuneet kaupungin suurentuessa reheviksi lehdoiksi. Sama näkyy myös Tampereen laita-alueen metsissä, jossa tammi ja vaahtera ovat lisääntyneet. Alkuperäisten lehtojen muutokset ovat olleet vähäisiä niiden luontaisen rehevyyden takia.

Metsien muutoksen syitä on paljon. Esimerkiksi lemmikkien vuosittainen lähimetsien, pientareiden, puistojen sekä joutomaiden lannoittaminen satojen tonnien lantamäärällä on todellisuudessa yksi syistä. Myös liikenteen päästöt on merkittävä tekijä. Asfaltista ja renkaista irtoavat hiukkaset sekä pakokaasun hiukkaset sisältävät runsaasti ravinteita. Rehevässä maaperässä ja lämpimässä kaupunki-ilmastossa pärjää moni vaativakin laji tavallista paremmin.

Talousmetsien osa Tampereen metsien kokonaispinta-alasta on 20 % ja pinta-ala 1 454 hehtaaria. Metsistä myydään puuta teollisuudelle niin sanotuin pystymyynnein, jolloin hakkuutöiden toteuttamisesta vastaa ostaja.

Metsiä käytetään myös ulkoilu- ja retkimielessä. Ulkoilumetsiin kuuluu 4 169 hehtaaria metsiä. Tällaisia metsiä ovat muun muassa Kalevanharju, Pyynikki sekä Epilänharju. Ulkoilumetsät mahdollistavat virkistäytymis- ja luontoharrastusmahdollisuuksia kaupunkilaisille sekä toimivat opetuskohteina koululaisille ja harjoittelupaikkoina useille urheiluseuroille. Retkeilyyn sopivien metsätilojen kokonaispinta-ala on 1887 hehtaaria.

Tampereella voit törmätä kettuihin ja supikoiriin. Supikoirat viihtyvät laitakaupungin metsiköissä ja rakentamattomissa joutomaissa, jotka tarjoavat supikoiralle hyvät lepo- ja pesäpaikat. Supikoiria ja kettuja houkuttelee kaupunkiin helppo ravinnonsaanti. Kettujen pesäpaikat sijaitsevat kantakaupungin laitamien pikku metsiköissä ja täytemaan rinteissä.

Tampereen kasvillisuudessa näkyy metsien rehevöityminen ja lehdon yleistyminen. Esimerkiksi rehevyyttä välttävää metsäkortea esiintyy vain pienissä metsiköissä, kun taas lehtopalsami viihtyy rehevissä lehdoissa ja on alkanut levitä maansiirtojen vuoksi. Eräs harvinainen kasvi, kevätlinnunherne, viihtyy Tampereen lehtomaisilla alueilla ja on kunnassa yleinen, mutta harvinaisuutensa vuoksi sitä ei saa poimia.

muokkaa Ilmasto

Tampereella vallitsee jokseenkin mannerilmasto, mutta järvet antavat ilmastolle myös merellisiä ominaisuuksia tasaamalla lämpötilaeroja. Talven ja kesän lämpötilaerot ovat silti selvät. Esimerkiksi vuonna 2005 Tampereen korkein lämpötila oli 28,7 °C, kun taas matalin lämpötila –18,8 °C. Keskilämpötilan on kuitenkin ennustettu nousevan 6–7 °C vuoteen 2050 mennessä. Korkeimmat lämpötilat mitataan normaalisti heinäkuussa, mutta aurinkoisinta Tampereella on kesäkuussa, jolloin auringonpaistetunteja muodostuu keskimäärin 272.

Sademäärä on mannerilmaston kaltaisesti suhteellisen vähäinen. Vuodessa sademäärä on 550–650 millimetriä. Kovin kuivaa kesää ei silti Tampereella nähdä, sillä suurimmat sademäärät ovat heinä–elokuussa.

Kuten koko Suomessa, Golfvirran vaikutus näkyy myös Tampereella. Ilmasto on hieman lämpimämpi kuin vastaavilla leveysasteilla muualla maapallolla. Tampereen ilmastoon vaikuttavat myös muun muassa Pyynikinharju, kaupungin etelä- ja pohjoispuolella sijaitsevat järvenselät, sekä ympäri vuoden avoinna pysyvä Tammerkoski.

Tampereen seudun ilmasto-oloja tutkii Tampere-Pirkkalan lentokentälle sijoitettu Ilmatieteenlaitoksen Länsi-Suomen aluetoimisto, joka on mitannut Tampereen vuosisadan korkeimmaksi lämpötilaksi 33,1 astetta (v. 1914) ja matalimmaksi –37 astetta (v. 1967). Tuulen on myös havaittu käyvän useimmiten etelästä. Myös Härmälässä on merkittävä sääasema.

Suomen ilmastovyöhykkeistä Tampere sijoittuu eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen.

Eurostatin vuonna 2008 tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että Tampere on Euroopan kahdeksanneksi sateisin kaupunki.^[9]

muokkaa Kaupunginosia ja kyliä

Pääartikkeli: Luettelo Tampereen kaupunginosista

Tampereella kaupunginosien jaottelu ei ole ollut kovin tarkkaa. 1920-luvulle asti kaupunginosat numeroitiin, ja nimet niille vakiintuivat myöhemmin.

Tammerkosken länsipuolella

Finlayson, aikaisemmin Näsi (I kaupunginosa)
Tammerkosken alue eli ydinkeskusta (II)
Nalkala (III)
Amuri (IV–V)
Kaakinmaa (VI)
Pyynikinrinne (VII)
Särkänniemi (VIII)

Tammerkosken itäpuolella

Armonkallio eli Naistenlahti, josta osa nykyisin tunnetaan Tampellan alueena (IX)
Juhannuskylä tai Jussinkylä (X)
Kyttälä (Eteläosa, pohjoisosa; XI, XII)
Ratina (XIII)
Tammela (Osmonmäki, keskiosa, eteläosa; XIV, XV, XVI)
Tullin alue (XVII)

Varhaiset esikaupunkialueet

Kalevanharju (XVIII)
Kalevanrinne (XIX)
Liisankallio (Tammelan vainiot) (XX)
Petsamo (XXI)
Lappi eli Käpylä (1914)
Linnainmaa

Hatanpään kartanon alueet (liitetty 1920)

Hatanpää (XXII) 1920
Viinikka (XXIII) 1914
Nekala (XXIV)
Vihioja (XXV)
Jokipohja (XXVI)
Härmälä (esikaupunkialuetta ei enää numeroitu sitä kaavoitettaessa 1925).

Vuonna 1922 liitettiin Messukylän kunnasta Järvensivu ja kaupungin länsipuolelta Pohjois-Pirkkalan (nyk. Nokia) Harjun seurakunta 1937 eli Pispala, nykyisin myös Tahmela, Hyhky, Epilä, Tesoma, Kalkku, Myllypuro, jne. Koko loppu Messukylä liitettiin 1947. 1950-luvulla alueelle rakennettiin Kalevan kaupunginosa. Vuonna 1950 liitettiin kaupunkiin Lielahti, jolloin Tampere saavutti nykyisen rajansa lännessä. Pohjoisessa kaupunkiin liitettiin vielä Aitolahti 1966 ja Teisko 1972.

Lännessä ja pohjoisessa asutus on laajentunut Kissanmaalle ja Kauppiin, idässä ja etelässä Peltolammille, Multisiltaan, Järvensivuun, Kaukajärvelle, Annalaan, ja Hervantaan. Uusin perusteilla oleva kaupunginosa on Tampereen ja Lempäälän rajalle rakennettava kuntien yhteinen 14 000 asukkaan lähiö, Vuores.

Kaiken kaikkiaan kaupungin puisto-osasto listaa yli sata kaupunginosaa.

Tampereen väestö oli 31.12.2007 jakautunut osa-alueittain seuraavasti:^[10]

Keskinen suuralue 63 486
- Keskusta 38 845
- Sampola 19 360
- Iidesranta 5 281

Tampereen keskustaa

Koillinen suuralue 34 330
- Messukylä 13 820
- Tasanne 7 975
- Leinola 12 535

Kaakkoinen suuralue 40 715
- Kaukajärvi 19 066
- Hervanta 21 649

Eteläinen suuralue 19 055
- Härmälä 6 448
- Koivistonkylä 6 479
- Peltolammi 6 128

Lounainen suuralue 32 311
- Pispala 7 524
- Rahola 9 864
- Tesoma 14 923

Luoteinen suuralue 10 914
- Lielahti 5 329
- Lentävänniemi 5 585

Pohjoinen suuralue 4 391
- Aitolahti 1 291
- Kämmenniemi 2 038
- Terälahti 1 062

Muut 2 664

muokkaa Liikenne

Höyrylaiva Kuru ja muut sisävesihöyrylaivat olivat Näsijärven alueen tärkein kulkuneuvo 1950-luvulle saakka

Tampere sijaitsee liikenteellisesti keskeisessä paikassa eteläistä Suomea ja sieltä on lyhyt matka moniin muihin kaupunkeihin. Kaupunkiin kulkee Helsingistä valtatie 3, jonka muuttaminen moottoritieksi toteutettiin suurhankkeena, joka valmistui vaiheittain vuosien 1964 ja 2000 välillä. Pituutta tiellä on 160,6 kilometriä ja se onkin Suomen pisin moottoritie. Tampereelta Nokialle kulkee 9 kilometrin pituinen moottoritie (Valtatie 12). Tampereen kolmas moottoritie, itäinen ohitustie (valtatie 9), valmistui 1996, ja kulkee välillä Atala (Tampere) – Lakalaiva (Tampere). Sitä jatketaan Ylöjärvelle asti suurhankkeella (Tampereen läntinen kehätie valtatie 3), jolloin se yhtyy Lakalaivassa Tampereen itäiseen ohitustiehen. Läntisen kehätien Kalkku-Pirkkala (1-vaiheen) avajaiset olivat 2.10.2006, Läntinen kehätie on kokonaisuudessaan valmis 15.12.2008. Tampereella on myös Suomen ainoa nelitasoinen eritasoliittymä Lakalaivassa 3-tien ja 9-tien risteyksessä.^[11]

Tampereelta pääsee junalla kaikkiin pääilmansuuntiin. Tampere onkin yksi Suomen vilkkaimmista rautatieliikenteen keskuksista. Tampereelta on suoria junia useisiin Suomen kaupunkeihin ja matka-ajat ovat lyhyitä keskeisen sijainnin ansiosta. Tampereen asemalle saapuu ja sieltä lähtee päivittäin noin 150 junaa, ja päivittäinen matkustajamäärä on noin 10 000. Vuosittain Tampereen aseman kautta kulkee noin 1,5 miljoonaa junamatkustajaa.

Tampereella on myös kunnallinen liikennelaitos, joka hoitaa 30 linjallaan yhdessä seutuliikennöitsijäin kanssa yhteistariffissa paikallisliikennettä linja-autoin. Tampereen kaupungin joukkoliikennetoimisto tilaa liikennelaitokselta suurimman osan liikenteestä. Liikennelaitoksen perinteisesti liikennöimiä kaupunkiliikenteen linjoja on vuodesta 2006 alettu kilpailuttaa tilaaja-tuottaja-mallin myötä.. Talvikaudeksi 2008-2009 on kilpailutettu linjojen 7 ja 27 liikenne, jonka voitti Veolia Tampere. Linjoilla edellytetään käytettäväksi sinivalkoista, liikennelaitoksen bussien väristä kalustoa. Myös midi-bussein liikennöitävät linjat 10 ja 32 kilpailutetaan, yhdyskuntalautakunta ratkaisi kilpailutuksen voittajan 9.4.2008 (linja 10 Väinö Paunu, linja 32 Atro Vuolle.

Tampereen lentoliikennettä palvelee kansainvälinen Tampere-Pirkkalan lentoasema, joka on tällä hetkellä Suomen kolmanneksi vilkkain lentoasema ja toiseksi vilkkain kansainvälinen lentoasema. Vuonna 2006 Tampere-Pirkkalan kautta kulki yli 630 000 matkustajaa, matkustajamäärät kasvavat joka vuosi. Tampere-Pirkkalasta on yhteyksiä Helsinkiin, Kittilään (talvisin), Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Riikaan, Lontooseen, Frankfurtiin, Dubliniin, Bremeniin ja Milanoon.

Kesäisin Tampereelta on sisävesiliikennettä Näsijärven kautta Päijänteen vesistöön sekä Pyhäjärven kautta Hämeenlinnaan niin sanottu Hopealinja. Tampereelta liikennöineitä sisävesilaivoja ovat

Tampereelle on lähes koko 2000-luvun suunniteltu pikaraitiotietä yhtenä ratkaisuna kaupungin alati kasvaviin liikenneongelmiin. Tällä hetkellä ei ole sitouduttu vielä mihinkään lopulliseen ratkaisuun, vaan erilaisia pikaraitiolinjastoja vertaillaan yhdessä lähijuna- ja bussiliikenteen kehittämisvaihtoehtojen kanssa TASE 2025-selvityksessä. Projektin loppuraportissa esitetään suositeltavaksi järjestelmäksi eri vaihtoehtojen yhdistelmää, jossa joukkoliikenteen runkolinjoina on Lentävänniemestä keskustan ja TAYS:n kautta Hervantaan ja Vuorekseen kulkeva raitiotie ja Nokialta Lempäälään liikennöitävä lähijunalinja. Raideliikenteen ulottumattomissa oleville alueille ehdotetaan linja-autoliikenteen laatukäytäviä, joista osalla varaudutaan myöhemmin tulevaisuudessa raitiotiehen.[1]

Tampereen rautatieaseman raiteet 1 ja 2

muokkaa Välimatkat

Mainittu myös matka-ajat junalla.

Helsinkiin 182 km - 1:28
Hämeenlinnaan 75 km - 0:41
Joensuuhun 393 km - 4:25
Jyväskylään 153 km - 1:19
Kouvolaan 188 km - 2:22
Kuopioon 293 km - 2:52
Lahteen 126 km - 1:41
Ouluun 504 km - 4:24
Poriin 114 km - 1:30
Turkuun 165 km - 1:39
Vaasaan 254 km - 2:20
Pietariin (Venäjä) 396 km - n.6:30

muokkaa Nähtävyydet

Tampereen tuomiokirkko

Pääartikkeli: Tampereen nähtävyydet

Pyynikki – harju järvimaisemineen, näkötorni ja kesäteatteri
Pispala – asutettu harju järvimaisemineen, uniikki kaupunginosa
Näsinneula – näkötorni ja ravintola
Särkänniemi – elämyspuisto
Tammerkoski – virtaa Tampereen keskustan läpi, valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemista
Hatanpään arboretum
Hotelli Ilves Tammerkosken rannalla
Hotelli Tammer Tammerkosken rannalla, Tampereen vanhin toimiva hotelli.
Tampereen tuomiokirkko – arkkitehtonisesti merkittävä kirkko, näyttäviä freskoja ja ikkunamaalauksia
Tampereen ortodoksinen kirkko – bysanttilaistyylinen basilika, joka toimii Tampereen ortodoksisen seurakunnan pääkirkkona
Aleksanterin kirkko – arkkitehtonisesti merkittävä kirkko
Kalevankangas – Sisällissodan ratkaisutaisteluiden näyttämö, hautausmaa harjumaisemissa
Pääkirjasto Metso – Raili ja Reima Pietilän arkkitehtuuria
Pirkkahalli – monitoimihalli (muun muassa messukeskus ja urheiluhalli)
C.G.E. Mannerheimin patsas Linnainmaalla
Kalevan kirkko – moderni Raili ja Reima Pietilän suunnittelema kirkko
Ratinan Stadion – yleisurheilustadion, jossa pelataan myös jalkapalloa
Hakametsän jäähalli – Suomen ensimmäinen jäähalli (1965)
Museoita: Työväen keskusmuseo, Amurin työläismuseokortteli, Lauri Viita -museo, Lenin-museo, Mediamuseo Rupriikki, Museokeskus Vapriikki, Muumilaakso, Nukke- ja pukumuseo, Sara Hildénin taidemuseo (Särkänniemen alueen yhteydessä), Suomen Jääkiekkomuseo, Tampereen Kivimuseo, Tampereen nykytaiteen museo, Tampereen taidemuseo, Kustaa Hiekan taidemuseo ja Vakoilumuseo.

muokkaa Kulttuuri

Tampere-talo

Tampereella järjestetään vuosittain lyhytelokuvajuhlat (Tampere Film Festival). Vuorovuosin järjestettävät Pispalan Sottiisi ja Tanssimania tuovat kaupunkiin kansanmusiikin ja kansantanssien harrastajia. Kaupunkifestivaali Tammerfest on erityisesti nuorison suosima. Vuosittain järjestetään myös metallimusiikkifestivaali Sauna Open Air Metal Festival, joka tuo kotimaisten esiintyjien lisäksi myös suuria nimiä ulkomailta.

Muita tapahtumia ovat muun muassa Tampereen Teatterikesä, Tampere Jazz Happening, Tampere Biennale, Tampereen Sävel, Tanssivirtaa Tampereella -nykytanssifestivaali, kukkaisviikot, valoviikot ja kalamarkkinat. Tampereella toimii myös useita teattereita (muun muassa Ahaa-Teatteri, Pyynikin Kesäteatteri, Tampereen Komediateatteri, Tampereen Teatteri, Tampereen Työväen Teatteri, Tampereen Ylioppilasteatteri, Tanssiteatteri MD (Mobita/Dansco), Teatteri Mukamas ja Teatteri 2000) sekä Tampereen ooppera.

Tampere-talo toimii konserttien ja konferenssien pitopaikkana. Esimerkiksi Tampereen kaupunginorkesteri eli Tampere Filharmonia konsertoi Tampere-talossa. Kalervo Kummola on Tampere-talon johtaja.

Kansan suussa Tampere tunnetaan yleisesti lempinimellä Manse. Nimen etymologia on Tampereen vahvassa teollisuusperinteessä, assosiaatiossa Manchesterin teollisuuskaupunkiin Englannissa. Kuitenkin Tampereen murteessa ei käytetä erityisemmin tätä sanaa.

Tampereen paikallinen erikoisruoka on mustamakkara.

Tampereen kulttuuria ovat rikastuttaneet maahanmuutajat joita kaupungissa on 3,2% väestöstä. Maahanmuuttajat tekevät 40,9% raiskauksista ja 12,2% henkeä tai terveyttä uhkaavista rikoksista^[12].

muokkaa Tampere elokuvissa ja televisiossa

Tampereella on kuvattu myös useita TV-sarjoja ja elokuvia. TV-sarjoja ovat muun muassa Pekka Lepikön Mummo (1987–1988) ja Kyllä isä osaa (1993–1994), Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen Reinikainen ja Sisko ja sen veli Näiden lisäksi Tampere on ollut myös yksi keskeinen tapahtumapaikka muun muassa Edvin Laineen romanifilmatisoinnissa Musta rakkaus (1957) sekä Risto Jarvan elokuvassa Työmiehen päiväkirja (1967) ja Mika Kaurismäen elokuvassa Klaani (1984). Tampereella on myös kuvattu suosittu komediasarja Kummeli. Vuonna 2008 Tampereella kuvataan TAYS:iin sijoittuvaa sairaalasarjaa Sairaala.

muokkaa Urheilu

Hakametsän jäähalli

Tampereella toimii kaksi SM-liigassa pelaavaa jääkiekkojoukkuetta: Ilves ja Tappara. Ne ovat myös Suomen kaksi menestyneintä jääkiekkojoukkuetta, sillä Ilves on voittanut Suomen mestaruuden 16 kertaa ja Tappara yhdessä edeltäjänsä TBK:n kanssa yhteensä 15 kertaa. Suomen mestaruuden jääkiekossa ovat voittaneet myös Tampereen Palloilijat vuonna 1931 ja Koo-Vee vuonna 1968. Tampereen jäähalli on Suomen ensimmäinen jäähalli, ja se valmistui vuoden 1965 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin. Hallissa on järjestetty MM-kisoja myös 1982, 1991, 1997 ja 2003.

Jalkapallossa Tampere United voitti Veikkausliigan vuosina 2001, 2006 ja 2007 sekä Suomen Cupin 2007. Suomen mestaruuden ovat voittaneet myös sotien jälkeen tamperelaistunut viipurilainen Ilves-Kissat 1950, Ilves 1983 ja Tampereen Pallo-Veikot vuonna 1994. TamU pelaa kotiottelunsa Ratinan stadionilla.

Isku-Volley pelaa lentopalloa ja Pyrintö koripalloa, molemmat lajiensa pääsarjoissa. Classic ja Gunners pelaavat salibandyliigaa. Classic on saavuttanut hopeaa 2007 ja 2008 sekä pronssia 2005, Gunners hopeaa 1995. Tampereen Pyrintö on perinteinen monilajiseura, joka nykyään tunnetaan parhaiten yleisurheilijoistaan, muun muassa pituushyppääjä Tommi Evilä ja keihäänheittäjä Tero Järvenpää. Tampereella on amerikkalaisen jalkapallon Vaahtera liigassa Tampere Saints. Baseballin SM-sarjassa pelaa Tampere Tigers.

Kaupungin koripalloylpeys on Tampereen Pyrintö, jolla on sekä miesten että naisten joukkue SM- sarjassa ja useita mitaleja menneiltä kausilta.

Koo-Vee on myös perinteikäs monilajiseura, jonka lajivalikoimaan kuuluu jääkiekon lisäksi jalkapallo, paini, pesäpallo, petankki, pyöräily, salibandy, suunnistus, taitoluistelu ja uinti.

Tampereella on vireä nyrkkeilykulttuuri. TVS ja TTN ovat tuottaneet lukuisia lahjakkuuksia aina Suomen ja Pohjoismaiden mestariksi asti. Kaupungissa järjestetään myös yksi lajin kotimaisista suurtapahtumista, nimeltään Tammerturnaus.

Kaupungin pesäpallomainetta puolustaa Manse PP, jonka miesten edustusjoukkue pelaa Ykköspesiksessä ja naisten edustusjoukkue Suomensarjassa.